Raksahommat ne on miehen mitta

Kyllä kato miehen ny pitää perheelle se omakotitalo haja-asutusalueelle rakentaa. 200 neliötä vähintäs ja tuulettuva alapohja. Satakymppimillistä ilmastointiputkea kato, lämmön talteenotto kato, huippuimuri kato, varaava takka kato. Siinä kelpaa perheen asustella. Itte laitoin mahdollisimman paljon, listoja vielä kiinnittämättä ja yläkerran vessa on vähä kesken. Aattelin vielä sellasen kotiteatteri-miestenhuoneen pykästä autotalliin. Siellä kato kiva kattoa formulaa.

Hivi-elektroniikka se on miehen mitta

Kotiteatterihuoneeseen kato. Pitää sitä miehellä kunnon telsu olla, 52 tuumasen samsungin laitoin, äijämessuilla kehuivat, että formulat näyttää parhailta näi. Bosen seiskapisteyksipiste kajarit siihe päälle, anto hyvän diilin mustastapörssistä. Pleikkari (tilattu jenkeistä ku kurssi oli halpa), XBOX (tilattu nyt englannista ku punta o halpa) ja ralli- ja vormularatti. Musat ne soi kivastu ku on tää teeämmän testivoittajavahvistin. Oisha sitä kalliimmanki, mut tää riitää mainiosti. Hivit ne pitää olla niinku tarpeeseen hankittu.

Auto ja autoilu se on miehen mitta

Farmari tiätty. Nykyään pitää vähä miettiä, että millä sieltä korvesta ajellaan töihin ja takas. Naapurin audissa ei o paljo järkee, mutta tää meijän skoda se vasta on järkevä auto. Auto vähä niinku tarpeen mukaan, voishan sitä tiätty tollasen sportin laittaa, mutta on tässäkin heppoja. Ysikasia tankkasin viikonlopuksi. Saksasta vois hakee, mutku itkuitku autovero. Vaimolle kauppakassia kans. Turvallinen pitää olla, lapset kato. Vaunun ja rattaiden pitää mahtua takakonttiin päällekkäin kato.

Sportti on miehen mitta

Kimin kausi menny huonosti. Itse vähä ruvennu käymään salilla kato, lenkillä aina toisinaan. 12-vuotiaana tepsin pukukoppiin, valmentaja sano, että tosi nopee olin. Oishan sitä voinu, mutta rupes vähä muut jutut kiinnostaa heh heh. Äijäporukalla vähä salipändiä, sitä tunnelmaa pukukopissa ei hevillä voita. Maratonia varten vois treenailla, Tukholma ehkä ens vuonna.

Viina se on miehen mitta

VSOP:tä vähintään pitää olla, XO:ta mieluite. Viskit pitää olla skotteja, single maltteja, nehän ne on parhaita, kaikki sen ny tietää. Ja juu, kymppivuotiasta kiitos vähintäs. Juu, juu nää hommat pitää tietää, eihä sitä mitään kuraa viitti. Ookko maistanu sitä Zacapan rommia, se se vasta on hyvää ja paljo parempaa ku mitä alkossa. Joo, oon mä siitä kuullu, mutta se Doorly’s mitä juotiin parpadoksella oli kyl viäl paljo parempaa. Eihän sitä kännin takia. Kun juodaan, niin pitää juoda kunnon kamaa.

Ja äijämessut siihe päälle

Pokeria kato, juu netissä voitin taas kakstonnia eile. All in vaa ja jätkät kusi housuun. Uus järkkärikamera kato, lapsista kivoja kuveja. GPS kato. Erävehkeet kato, omnitekkiä ja koreteksiä juunou. Sukset kato, kerra vuodessa alpeilla mut nyt vähä taukoa, 2000 viimeeks. Osakkeita möin, nyt taas strong buy.

Remember, remember the 5th of November, the gun powder treason and plot. I know of no reason why the gun powder treason should ever be forgot.

Valtiovalta anonyymin nimimerkin hampaissa, osa 1: V for Vendetta

A yellow coded curfew is now in effect. All persons outside will be subject to arrest. This is for your protection.

Polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää.

Sarjakuvan totalitaarinen hallitus on valittu ihan normaalilla vaalimenettelyllä, mutta elokuva kokee asiakseen kehitellä monimutkaisen teknoviruksen, joka ajaa kansan äänestämään vallan diktaattorille. Ikään kuin meidän olisi vaikea kuvitella ihmiset riittävän typeriksi ja apaattisiksi. Oli teema sitten fasismi vastaan anarkia tai neo-konservatismi vastaan liberalismi, tarinan konteksti on todella helppo venyttää vaikka rakkaaseen kotimaahan ja sen 200 yksilöön, jotka säätävät lakia suu vaahdossa muun vajaan viiden miljoonan yksilön puolesta. Älä osta keskiolutta ennen yhdeksää, käytä pyöräilykypärää, älä käytä suodattamatonta nettiä, salli työnantajasi lukea sähköpostisi ja niin edelleen.

Ja kuntavaalitkin tulossa. Sitä ennen vakioitu välikysymys oppositiopuolueelta. Kohta väännetään budjetista, oppositiopuoleet eri suuntaan. Hallitus päättää x, oppositio huutaa y, riippumatta puolueista. Hyvää työtä.

People should not be afraid of their governments. Governments should be afraid of their people.

Vapise Matti Vanhanen! Jotenkin musta tuntuu, että arvi turusta terve ja arvin turusta terve mielipiteet ei paljoa hikoilluta. Ja sanelu jatkuu. Auktoriteettiallergia, anyone? Pääministerin keskiviikkona tekemä vitun hölmö esitys oli hyvää jatkoa parin viikon takaiselle helvetin hölmölle esitykselle. Kuntavaalien alla erinomaistellaan, miten kovaa duunia on tehty ehdokkaiden keräämiseksi ja samalla on ylläpidetty ääliömäistä järjestelmää, josta ei ole just mulle mitään iloa ja joka muutoinkin pitäisi räjäyttää.

Missä olinkaan? Kirjan ja elokuvan juoni tottakai seuraa samaa kaavaa. Totalitaarinen hallitus ja sen hallitsema media on tiukassa vallankahvassa ja yksilö on ajautunut yhä ahtaammalle. Evey Hammond pelastuu yölliseltä hyökkäykseltä naamioimiehen toimesta. Kun hyökkääjät ovat valtiovallan edustajia, tilanne näyttää Eveyn kannalta heikolta. Naamiomies ei käytä muuta nimeä kuin kirjainta “V” ja Evey ajautuu vastustamattomasti tämän ristiretkelle. Ristiretken teema vähän vaihtelee riippuen siitä, puhutaanko kirjasta vai elokuvasta. Molemmissa kuitenkin hallinto on luonut itsensä tuhoavan mekanismin, joka on V.

Ei tämän nyt sitä tarkoita, ettäkö Suomessa pitäisi naamio päässä räjäytellä eduskuntataloa. Joka tapauksessa valtiovalta tekee päätöksiä puolestamme ja joukkoa toisinaan tuntuu ajavan hulluus ja armoitettu oikeus parantaa kaiken kansan elämää, mikä usein tarkoittaa valtavaa perseilyä. Puolueet ja ammattipoliitikot näyttää pessimistelle täysin samalta. Eri puolueiden poliitikotkin käyvät ihan saman kaavan ylioppilaskunnista järjestöihin, puolueeseen ja vastuutehtäviin. Plus muutama hullu julkkis tai muuten vaan sekopää huutelija. Jokaisen dorkuuden pitäisikin synnyttää vastareaktio, miettikää tyypit enemmän valtiontaloutta ja vähemmän meitä kansalaisia.

V kerää kostoonsa virtaa samaan aikaan kuin etsivä Finch yrittää saada häntä kiinni. Kostolta ei säästy kukaan V:n menneisyyden aaveista ja ansiokkaalla nettiprovoilulla hän ravistelee Diktaattori Sutlerin (tai Susanin, kuten hänen nimensä on sarjakuvassa) hermoja ja tämän kakkosmiehen, Creedyn, luottamusta. Mikä sitten jälleen elokuvassa ärsyttää, lopun lähetyessä V alkaa näyttää pehmeilyn merkkejä ja elokuvayleisölle tarjoillaa dramaattisen jäähyväiset rakkaudentunnustuksineen ja pelastuva ja vapaa maailma. Sarjakuvassa V luo seuraajansa, jonka muodonmuutos on merkittävästi elokuvaversiota selkeämpi. Molemmissa V saavuttaa tavoitteensa ja elokuvayleisö saa harmonisen vapautensa ja sarjakuvan lukijat tyydyttävän anarkiansa. Myös räjähtävä rakennus on eri, mutta idea riittävän sama.

Mitä tästä sitten jää käteen? Älä kysy, mitä voit tehdä maasi puolesta, vaan tivaa että mitäs perkelettä se valtio ylipäänsä perseilee. Tee se nimimerkin takaa tai Guy Fawkes -naamio päässä. Ympärillä on joka tapauksessa valtava lauma ihmisiä, jotka Idolsin ja Big Brotherin välissä olevien uutisten aikana käy jääkaapilla, lukee seiskaa ja vaaleissa äänestää trendikkäintä julkimoa. Kun niitä vapauksia napsitaan, pitää jokaista dorkuutta parkua sydämensä kyllyydestä. Tarjoan ruokkumatonta ja raukkamaista anarkiaa jokaiselle minun puolestani päättävälle kusipäälle, eikä edes hävetä. Kiitti hei vitusti, näkyy kuntavaaliuurnilla. Ei oikeesti näy

Tämä on siis testi, joskin tuntuu että tekstin asettelussa on vielä jotain miettimistä.

Seisoin ja kuuntelin moottorisahan mekaanistä pärinää. Ammutuiman hiljaisuutta oli rikkonut lintujen pirteä sirpsutus, mutta nyt ne kohteliaasti hiljenivät kuuntelemaan sahan tuhovimmaista murinaa. Stihl kuitenkin totteli toista komentajaa, kun isä mestarin ottein käskytti leppävanhusta kaatumaan. Tärinä tuntui alkavan pipon huipulta ja jatkuvan flanelipaidan ympäröiman massan kautta aina varpaisiin asti, kuitenkaan käsiin koskematta, sillä ne olivat rautaa. Puun kaatuessa valtavasti jymähtäen yksi kirkas kyynel kimmelsi isän silmäkulmassa, mutta sen enempää ei tunnelmoitu.

Sanaakaan sanomatta Firskarsit lauloivat, oksasaha hyrräsi ja Stihl karjui, kunnes uljas puu makasi kunnon pölkkyinä mökin pihamaalla. Miehissä tartuimme kirveisiin ja annoimme käsien ja kirveiden tehdä armoitettua työtään. Jokaisella iskulla sivallettiin annos krapulaa alati kasvavaan halkopinoon. Loput krapulat talletetin ulkohuussiin ja hommaa jatkettiin vain kirveiden kajatuksen rikkoessa aamupäivän hiljaisuutta.

Välistä istuttiin työmaan ääressä ja juotiin kahvit. Airamin punainen terästermos uhkui nostalgiaa ja kahvi virkisti aamun aherruksen tuntemia mieliä ja kämmeniä. Toinenkin termos oli mukana, siitä kaadettiin varovaisemmin ja juotiin ensimmäiset kulaukset hiven irvistäen. Kuulalaakeriahan siellä, isukin vanhalla reseptillä valmistettuna.

Miheisyys korkealla, grillattiin kokonainen sika, jonka isä pilkkoi vielä kerran Stihliä laulattamalla. Sika syötiin nuotion ääressä rasvaisia juttuja kertoen ja kuulalaakeria maistellen. Pimenevää iltaa tervehdittiin vielä sauna lämmittämällä. Vihtana toimi jäljelle jäänyt tervaskanto. Tuollaista puunkaatoa ja halontaa ei ole sen jälkeen Suomenmaalla nähty. Sen pituinen se.

Olkoonkin säie leffa-arvosteluista, aion yrittää aiemmin yrittämätöntä ja arvostella sekä kirjan, että elokuvan samalla kertaa. Tavoitteena saada ihmiset kirjastoihin lainaamaan sekä DVD, että kirja, ahmimaan ne ja tekemään tarvittavat johtopäätökset. Samalla jatkan omaa antisankariteemaani ja pystytän pyhättöä maailman McMurphyille. Vaikka sellainen ei itse uskaltaisikaan olla, pitää sellaisia olla, jotta itse uskaltaisi olla edes tuomitsematta heitä. Sillä tavalla voittaa itselleen ja muille vapauksia, dumaaminen on perseestä. Täytyy vielä mainita, että yleinen ilmapiiri on täällä Suomessa vielä suht järkevä, eikä meillä ole samanlaista painostusta päällä, kuin kirjan kirjoittajan Ken Keseyn USA:ssa.

Kirjasta ei tietystikään löydy hirveästi kuvamateriaalia, joten käytän elokuvan kuvamateriaalia Eugen-koulukunnan tyyliin. Sekä kirja, että elokuva ovat aikaansaaneet suuria tunteita ja kovaa eripuraa ihmisten välille:
1) Kirjan kirjoittaja Ken Kesey vihastui elokuvaan niin, ettei sanojensa mukaan ole koskaan katsonut sitä. Kerran hotellihuoneessa hän alkoi katsoa erästä elokuvaa, huomasi sen olevan kyseisen ja käänsi heti kanavaa. Ilta oli kuulemma pilalla.

2) Ohjaaja Milos Forman riitautui Keseyn kanssa jättäessään kertojapersoonan pois ja elokuvan teon aikana sai aikaan kovat matsit näyttelijöiden, etenkin Jack Nicholsonin kanssa. Jack veti harjoituksia ja puhutteli Milos Formania vain cinematographerin (suomennoksesta ei hajuakaan) kautta. Milos kuvasi näyttelijöitä herkeämättä ja jokin elokuvan kohtauksissa käytetyistä tympeistä naamoista on kuvattu näyttelijän kuuntelemassa ohjaajan ohjeita.

3) Louise Fletcher hengaili kuvausten välissä alusvaatteisillaan, koska piti Hoitaja Ratchedin näyttelemistä niin rasittavana.

4) Tuottaja Michael Douglas vaihtoi henkilökuntaa tiuhaan tahtiin taiteellisten erimielisyyksien takia.

Milos, Kesey, Louise ja Jack kaikki pokkasivat oscarit elokuvasta. Kukakohan hymyili leveiten silloin, kun muut pitivät kiitospuhettaan? Elokuvan teko on siis ollut riitaisaa, mutta samalla on tullut tehdyksi yksi elokuvahistorian kiiteillymmistä teoksista. Ocean’s -elokuvien kuvauksissa muuten kaikilla on tosi kivaa.

Elokuva on tehty vuonna 1975, seuraavan kerran kaikki 5 tärkeintä Oscaria (paras elokuva, paras ohjaus, paras miespääosa, paras naispääosa, paras käsikirjoitus) voitti Silence of the Lambs, vuonna 1991.

Which one of you nuts has got any guts?

Nykyajan ahtaalle ajetut pitävät Fight Clubbia syrjäytyneiden ja lässytykseen kyllästyneiden evankeliumina. Tuo elokuva on paljon velkaa One Flew Over the Cuckoo’s Nestille, joskin ei missään vaiheessa pääse samalle tasolle. Kimurantti aihepiiri on typistetty turpaanlyönniksi ja kumihanska kädessä nussimiseksi, kun Käenpesän hahmot ja tapahtumat tekevät pointin selvästi elinvoimaisemmin. Maskuliininen ja feminiininen voima, valta, soveliaisuus, koko, hulluus, itsetyydytys ja itseuhraus, vapaus ja kontrolli, yhteiskunta. Jumalautaperkele!

Kirjan ja elokuvan sankari on Randle McMurphy. Omien sanojensa mukaan hän on vain kaveri, joka nussii ja tappelee enemmän kun on soveliasta ja siksi hänet on passitettu vankilaan. Oikeasti McMurphy sanoo, mitä kuulee herrakerhojen nurkkapöydissä, minkä naiset kirjoittavat pöytälaatikoihinsa tai minkä toiset tunkevat syvemmälle alitajuntaansa. McMurphy on vimmainen pakkaus elinvoimaa, potenssia ja itsetuntoa, ilman haavekuvia itsestään ja muista. Rankalla itsensä toteuttamisella McMurphy näyttää muille, millaista on oikeasti olla vapaa ja kuinka vapaata miestä vihataan. Vankeja eivät ainoastaan ole potilaat, vaan kaikki kirjan/elokuvan henkilöt. Vallanhaluiset haluavat valtaa ja vihaavat niitä, joihin heidän valtansa ei ulotu.

Henkilökuntana toimii selkärangattomat lääkärit ja pääpiruna häärivä sairaanhoitaja, vihalla kahlitut sairaanhoitajan palkolliset lihakset, sairaalan umpihullu PR-mies. Kaikki henkilöt ovat kykeneviä näkemään, mitä ympärillä tapahtuu, mutta voimattomasti seuraavat yhden voimakasta tahtoa. Kontrolli ja typeryys, valta ja valistus. Kun ihminen pitää itseään syntisenä, hänet on helppo houkutella tekemään parannus millä tahansa keinolla. Jonkun toisen sanelema “hyvä päämäärä” kuulostaa, pöh, hyvältä.

Päällikkö Bromden on kirjan kertoja ja elokuvasta puuttuu tyystin Bromdenin trippailut ja kerronta. Bromden näkee koneiston toimimassa ja painajaisissaan näkee ihmiset koneina toteuttamassa koneiston tahtoa. Rikkinäiset koneet on teljetty mielisairaalaan korjattaviksi. Kirja on hyvin alleviivaava kuvatessaan Bromdenin hulluutta. Bromden on peloteltu heikoksi ja skitsofreeniseksi kääpiöksi, vaikka hereillä olleessaan hän olisi pitkä ja voimakas. Bromdenilla on voimaa ja kokoa, kirjassa hänen kokemansa pienuus on yksi tärkeistä teemoista, elokuvassa se jää puuttumaan.

Billyltä on riistetty ääni ja pallit. Hän on äitihahmon ikeessä, kokematon ja pelokas. Väkivaltaisessa pyrkimyksessä vapauteen, Billy huomaa itselleen kasvaneet cojonesit ja antaa itseään kiristettävän aiheesta itsemurhaan asti. Billyä on “suojeltu” ja kun hän herää onnellisena ja kyvykkäänä syntiensä ääreltä, ohjelmoitu häpeä iskee päälle. Super-Bowlin väliaikashowssa vilahtanut tissi maksaa miljardeja, lapsia pitää suojella. Äidit kodeissaan rutistavat pienen Billy Bibbitinsä lujemmin rintaansa vasten.

Dale Harding on älykäs sielu, joka häpeää itseään ja kaikkea itsessään. Hän tuomitsee omat piilevät homoseksuaaliset taipumuksensa ja päättää siksi alistaa koko miehuutensa. Kun mieheltä viedään miehuus pois, hänestä ei tule naista. Hänestä tulee ei mitään. Vaikka elokuvan ja kirjan henkilöistä suurin osa on miehieä, teemat eivät rajoitu miehiin tai miesten ja naisten väliseen valtapeliin. Molemmat sukupuolet ovat kärsijöitä. Harding on kirjassa hyvin näkyvä hahmo, elokuvassa ei niinkään. Kirja toimii paljolti dialogin voimin ja Harding on niissä suuressa osassa. Elokuvassa mennään tapahtumien painolla ja Harding on näissä enemmänkin vain osallistuja.

Henkilögalleriassa riittää iloluontoisia ihmisiä, jotka ajautuvat kahnauksiin mielisairaalan henkilökunnan kanssa. Sitä mukaa kun McMurphy rehellisyydessään tönii epäköhtia ja hieroo ylivaltaa vastakarvaan, muut asukit heräävät horroksestaan. Uhrit joko pelastuvat tai kuolevat ja syntipukiksi asetetaan McMurphy, jolle suoritetaan standardi psyykkisten sairauksien hoitoon tarkoitettu leikkaus. Hissuksiin pitää olla, leiki kiltisti tai tuijota seinää.

Elokuvan opetus ei ole se, että aamuerektiotaan pitäisi ulvoen käydä esittelemässä naapurustolle. Lobotomian kasvoilta paistaa viesti: Eikö se nyt jumalauta ole ihan vitun selvää, mitä kaikki tämä sovinnaisuus tekee yhteiskunnalle ja sen jäsenille?

arto@motivaatiomies.com

Miehekkäät miehet kirjoissa: Kalevala

Kalevala kertoo siitä, kuinka Kalevalassa asuu joukko kiimaisia miehiä, muutamia hyviä kissoja ja pari rumaa akkaa. Se kertoo myös pohjolasta, jossa asuu hyviä kissoja ja yksi ruma akka. Näillä eväillä henkilögalleriasta ei synny kovinkaan kummoista, mutta katsellaanpa millaista väkeä Kalevalan aroilla telmii…

Väinämöinen a.k.a Tietäjä Iänikuinen
Kalevalan todellinen superstara – Väinämöinen – oli vanha jo syntyessään ja oli paikalla kun maailmaa luotiin. Väinämöinen oli myös kovasti kiimainen, äkkipikainen ja ylpeä. Mikäli päädyt Väinämöisen “listalle”, sinua ei pelasta suohonlaululta mikään muu kuin kaunis sisko tai muu vastaava pakkoparitus. “Saunan takana on suo, suolla on tilaa”, hymyilee Väinämöinen ja suunnittelee vainajaa riimejään raapustaen.

Ilmarinen a.k.a Takoja Iänikuinen
Toinen Kalevalan superstaroista, sillä ilman Sampoa koko tarina olisi ollut vähintäänkin tylsä. Lähes yhtä kiimainen kuin Väinämöinen, mutta vieläkin helpommin ylipuhuttavissa, kunhan on tavaraa tarjolla. Ilmarinen on kauhian voimakas ja kova takomaan sanan kaikissa merkityksissä. Ei suinkaan niinkuin kehonrakentaja, vaan enemmänkin niin kuin painonnostaja. “Forging a Sampo is like making love to a beautiful woman”, ulvoo Ilmarinen vasara tärisevissä käsissään.

Lemminkäinen a.k.a “takoja” iänikuinen
Lemminkäisen oikea nimi oli Ahti Saarelainen. Lemminkäinen oli sairaan kova naistenmies, mikä johti siihen, että Lemminkäinen ei ollut kovassa suosiossa miesten keskuudessa. Psykiatreilla olisi ollut tekemistä Lemminkäisen kanssa, sillä kovasta sukupuolivietistään huolimatta hän ei päässyt äidistään eroon sitten millään. Lemminkäisellä oli myös muutamia vihanhallintajuttuja ja hän oli myös kova haastamaan riitaa. “You talking to me?”, ärjyy hurmehöyry-Lemminkäinen hihojaan käärien.

Joukahainen
Joukahainen luuli itsestään liikoja. Parittamalla kaunista sisartaan Ainoa, Joukahainen pystyi uhittelemaan itsensä Väinämöiselle ja jäi silti henkiin kertomaan tarinaa. “Mun sisko antaa sulle!”, huutaa pakokauhuinen Joukahainen suonsilmästä.

Aino
Ensimmäinen Kalevalan hyvistä kissoista, Joukahaisen kaunis sisko. Petihommat tuntuivat Ainosta sikäli vastenmielisiltä, että hukuttautui mereen.

Pohjolan neito
Pohjolan paras kissa ja Pohjolan Emännän Louhin vanhin tytär. Kaikkien kauniiden naisten tavoin, Pohjolan Neito oli juonikas ja ilkeä.

Louhi a.k.a Pohjolan Madame
Pohjolan emäntä. Paritti kauniita tyttäriään kenellä tahansa, joka pystyi takomaan Sammon tai jotain muuta mukavaa sisustustavaraa. Piti Pohjolan Isäntää kovasti tossun alla.

Kullervo
Viimeinen Kalevalan kiimaisista miehistä. Kullervo oli hiukka luuseri. Huono lihaserottuvuus ja sellainen metrolaiheliini.

Kalevalan tarinat, eli mitä kaikkea Kalevalan jätkät oli valmiita tekemään pinpin takia

Laulukilpailu
Joukahainen päätti haastaa Väinämöisen laulukilpailuun. Huono idea. Joukahaisella ei ollut mitään asiaa ja Väinämöinen totesi tylysti: “Ei jatkoon!” ja lauloi Joukahaisen suohon. Joukahainen pelastautui lupaamalla Väinämöiselle siskonsa Ainon. Väinämöinen riemastui asiasta suunnattomasti, pitkät yksinäiset vuodet aroilla olivat tehneet tehtävänsä. Aino ei riemastunut, vaan hukuttautui. Väinämöistä mahtoi vituttaa.

Sammon taonta
Kiimainen Väinämöinen lähti pohjolaan Ainon kuoleman jälkeen kivittämään Pohjolan Neitoa. Matka ei kuitenkaan sopinut Väinämöiselle vaan hänelle tuli koti-ikävä. Louhi lupasi varustaa Väinämöisen kotimatkalle, mikäli Väiski hankkii jonkun takomaan Sampoa. Palattuaan Kalevalaan, Väinämöinen huijasi Ilmarisen kiipeämään kuuseen ja ampui tämän sitten Pohjolaan. Ilmarisen takomismotivaatio heräsi, kun hänelle luvattiin Pohjolan Neidon avuja yksinäisiin öihin, joten Sampo taottiin tuota pikaa. Sammon valmistuttua Neito ei kuitenkaan lämmennyt Ilmarisen henkilökohtaisen hygienian takia, joten Ilmarinen palasi Kalevalaan tyhjin käsin.

Lemminkäisen retket, osa 1
Jotta varsinaisen tarinan henkilögalleria saa syvyyttä, esitellään tässä vaiheessa Lemminkäinen. Lemminkäinen lähti kisuttamaan Saaressa asuvaa Kyllikkiä. Kaikkien hyvien kissojen tapaan, kyllikki ei ollut lämmiteltävissä, joten Lemminkäinen joutui ryöstämään tämän. Kyllikki ei oikein sopeutunut elämään Lemminkäisen kanssa, vaan ravasi kylillä tansseissa. Lemminkäinen suuttui tästä sen verran, että lähti sekä sotimaan, että kivittämään Pohjolan Neitoa. Pohjolassa Lemminkäisen ei käynyt hyvin, mutta onneksi Lemminkäisen äiti parsi pojan kasaan ja herätti henkiin. Lemminkäinen lupasi olla lähtemättä sotimaan enää ikinä.

Kilpakosijat
Väinämöinen ja Ilmarinen kävivät puutteessaan pitkällä ja lähtivät kosimaan Pohjolan Neitoa. Ilmarinen oli oppinut virheistään ja kävi ennen reissua saunassa. Puhdas Ilmarinen herättikin Pohjolan Neidossa alkukantaisen halun ja muistaen sepän takomiskyvyn, hän valitsi Ilmarisen. Ilmarinen takoi nopsaan muutaman hässäkän ja teki Louhelle palveluksia, jonka jälkeen järjestettiin häät. Häihin kutsuttiin kaikki, paitsi Lemminkäinen, jonka maine naistenmiehenä ja riidanhaastajana oli ylivertainen.

Lemminkäisen retket, osa 2
Lemminkäinen lähti tottakai kuokkimaan, kun hyvät pippalot oli kerta tiedossa. Itse häissä kävi juuri siten, että Lemminkäinen hurmehöyryissään tappoi Pohjolan Isännän ja päätyi pakomatkalle Kalevalaan. Kostonhimoinen Pohjolan väki ajoi Lemminkäisen pakoretkelle, jossa Lemminkäinen kivitti kaikkea tikapuista naisten polkupyörään. Takaisin tultuaan Lemminkäinen lupasi olla lähtemättä sotaan enää ikinä.

Kullervo ja huonosti menee
Kullervo oli luuseri, jonka vanhemmat oli tapettu ja Kullervo oli otettu orjaksi. Mutkien kautta Kullervo päätyi tappamaan Ilmarisen vaimon ja nussimaan omaa siskoaan. Sisko tappoi itsensä ja lopulta Kullervo teki samoin. Vittu mikä luuseri. Siinäs kiroat, ketään ei oikeesti kiinnosta.

Sammon ryöstö
koska Ilmarisella ei ollut enää vaimoa, Väinämöisen oli helppo houkutella Seppä mukana varastamaan Sampoa. Ilmarinenkin oli sikäli yksinkertainen, että ei huomannut takoa toista samanlaista. Lemminkäinen näki tilaisuuden kärhämöidä ja lähti reissuun mukaan. Ryöstö meni suunnitelman mukaisesti, mutta paluumatkalla Louhi onnistui muuttumaan kotkaksi ja sai tuhottua Sammon pudottamalla sen Väinämöisen veneestä. Suomalaiseen tyylliin “kun noikaan ei saa” riitti kaikille osapuolille ja riita jäi siihen.

Kaiken tämän jälkeen Marjatta syö puolukan ja tulee raskaaksi. Poikalapsesta tehdään Kalevalan Kuningas, mistä Väinämöinen vetää herneet nenään ja lähtee Kalevalasta, mutta lupaa palata mikäli tarvetta ja hyviä kissoja riittää. Sen pituinen se.

arto@motivaatiomies.com

Kotona mä mietin, että mun pitää piristää itseäni jotenkin. Ehkä mä kävisin golf-kaupassa huomenna. Mut nyt mä tekisin gintonicin. Mä teen sen Bombay Sapphireen, tiätty. Kerran tein johonkin muuhun ja meinasin oksentaa, se oli niin pahaa. Ja sit mä puristan siihen puolikkaan limen, mutta laitan kuitenkin sitruunan koristeeksi. Sillee se on parasta.

Sit mä katsoisin Rocky Balboan.

Rocky Balboa training montage arvostelu

So what we’ll be callin’ on, is good old-fashioned blunt force trauma. Horse power. Heavy duty cast iron pile drivin’ punches that will have to hurt so much it’ll rattle his ancestors. Everytime you hit him with a shot, it’s got to feel like he tried kissing the express train.

Rocky tunnari alkaa: tää tätä tää tätä tää tätä tätä tääää… Läskinnnäköinen Rocky juoksee ylämäkeen. Olen kananlihalla. Takaraivossa kihelmöi. Rakkaudella tehty gintonic maistuu feikiltä. Paniikinomaisesti heitän sen seinään ja kaipaan halpaa olutta. Rocky tekee lisäpainoleukoja. Mason Dixonin valmentaja sitoo käsisiteitä. Rocky tekee penkkiä. Pitkää sarjaa, sillä on jo kaauhea hiki. Sali ja painot on tottakai rähjäiset. Sä oot automaattisesti pahojen puolella, jos treenaa haitek salilla. Rocky on hyvien puolella, sillä on valurautapainot.

Mason Dixon varjonyrkkeilee. Rocky heiluttaa kahvakuulaa, sillä on koko ajan hiki. Taustalla muutama tyyppi katselee kulmat kurtussa koko ajan. Ne on hengessä mukana. Mä oon hengessä mukana. Mason Dixon pääsee jo lyömään pistareihin. Rocky juoksee ulkona, sillä on pipo. Sit sillä on koira, jonka elokuvan nähneet tunnistaa Punchy:ksi. Sekin on vähän vanha ja raihnainen, mutta sillä on harmaa t-paita laitettu päälle. Rockyllä on vanha harmaa jumppapuku. Mä revin paniikinomaisesti mittatilauspukua pois päältä. Se vie pahojen puolelle.

“

Rocky-tunnari voimistuu. Rocky himmailee jotain painojen kanssa. Duke raivoaa sille vieressä. Viimeinen toisto takakyykkyä. Tekeeköhän Rocky 5×5? Mut sillä oli vyö, joten se ei oo ihan fully-functional. Mut koska sillä on valurautapainot, niin se lasketaan silti. Kumipainoja käyttävät on pahojen puolella.

Maxon Dixon jabittaa kehässä. Sillä on coolit treenivermeet. Rocky taas juoksee Punchy-koiran kanssa ulkona. Mulla ei oo enää ees sukkia jalassa, vaan mä seison mun Calvin Kleineissa ja ulvon. Calvin Kleineissa!?!? Mä riisun ne Calvinit vähän vitun äkkiä helvettiin. Heitän ne ikkunasta ulos. Hyvien puolella ei käytetä jotain vitun Calvineita.

Rockyllä on ketjut. Se heiluttelee niitä. Pahikset käyttää käsipainoja. Mason Dixon lyö nopeuspalloa, selvästi pahojen puolella. Sen kaveripahikset katsoo vierestä. Samaan aikaan Rocky puskee järkyttäviä penkkipainoja ja heiluttelee niitä ketjuja. Sillä on kova hiki ja kaamea tuonelan irvistys. Mason Dixon näyttää coolilta. Rocky ei. Mason on pahojen puolella, Rocky hyvien.

Mason taas varjonyrkkeilee. Rocky punnertaa toinen käsi koripallon päällä. Rokcy juoksee räntäsateessa. Voi jumalauta että se on pitkällä hyvien puolella. Rocky heiluttaa kahvakuulaa. Rocky lyö moukarilla isoja autonrenkaita. Rocky lyö tynnyrillä lattiaa. Rocky takakyykkää ja juo raakoja kananmunia. Käyn oksentamassa sisäfilepihvin. Mason Dixon varmaan syö niitä. Lisää räntäsadetta. Rocky heiluttaa käsipainoja. Fully functional style. Viimein Rocky jo lyö säkkiä, mutta ulkona. Se on hyvien puolella. OH MY GOD!!! ROCKY LYÖ PALJAIN KÄSIN NAUDANRUHOJA!!!!!!!

…. kaverit… sori… antakaa mulle hetki… mä en tiedä… mulle tuli vaan.. sori… mä oon ihan kunnossa… huhhuh!

Sit Rokcy taas hakkaa säkkiä ja heiluttaa sitä tynnyriä. Sitte kiskaistaan iso läjä valurautaa rinnalle. Vähän tekniikka näyttää oudolta. Rocky työntää ison lähän valurautaa pään päälle!!! Ja sit lyödään yläviitosta kavereiden kanssa!! Mäkin taputan käsiä. Sitte vielä juostaan räntäsateessa Punchy-koiran kanssa ylös oikeustalon portaita. Ei tunnu missään! Rocky nappaa Punchy-koiran syliin ja tuulettaa.

Fade out.

arto@motivaatiomies.com

Oh, the usual. I bowl. Drive around. The occasional acid flashback

Antisankarit elokuvissa part 1: The Big Lebowski, fuck it

Walter, the chinaman who peed on my rug, I can’t go give him a bill, so what the fuck are you talking about?

Sun matolle kustiin, koska kaupungissa asuu samanniminen miljonääri, jonka vaimo ei maksa velkojaan tunnetuille pornografereille. Pyrkyreiden, päsmäreiden ja muiden kusipäiden maailma on juuri käynyt kusemassa sun matolle, mitä teet? Käyt tietenkin keilaamassa, juot pari valkoista ryssää ja käyt hakemassa hyvitystä. Matto ei ole vain matto. Matto on se satama, jonne tuon halveksumasi maailman olennot eivät ole kutsuttuja. Nyt sille on kustu, koska tuon maailman asukkaat rikkovat keskenäisiä sinulle merkityksettömiä sääntöjään. Tuon maailman arkkityyppi ei maksa vaimolleen riittävää viikkorahaa, eikä ole myöskään kiinnostunut ongelmistasi. Paatos ja aivopesu on kuin rikkinäinen levy. Saavuttaminen ja menestyminen on mannaa toisille, ylimääräistä toisille, joten nussit äijältä maton ja viet tarinan osaltasi päätökseen.

Ve vant ze money, Lebowski.

Paitsi että Nihilistit ovat siepanneet miljonäärin vaimon ja vaativat palkkiota. Miljonääri menestyksestään huolimatta tarvitsee apuasi ja vaatii sinua pelastamaan trinsessan. Ne syyt, miksi alunperinkin halveksut tätä väkeä, kasaantuvat niskoillesi ja päätät tehdä osasi. Rahasäkin heittäminen nihilisteille ei ole suuri vaiva, kunhan puhelin ei soi keilamatsin aikana. Tai jos soi, niin siihen ei vastata. Peliä kuitenkin pelataan säännöillä, jotka eivät ole sinulle tutut, hommat menevät pieleen ja huomaat olevasi vain nappula pikkusielujen pelissä.

Nihilistien lisäksi tunnetut pornograferit haluavat kaivaa osansa sinusta, sillä heidän silmissään olet ketjun heikoin lenkki. The Dude ei ole ahne, haluaa vain mattonsa. Joku muu on tuhlannut pornoilijoiden rahat, Larry Sellers jr ei ole syyllinen.

Jesus Quintana haluaa pääsi keilaturnauksen seuraavalla kierroksella.

Fair! WHO’S THE FUCKING NIHILIST HERE! WHAT ARE YOU, A BUNCH OF FUCKING CRYBABIES?

Kaikki tämä agressio käy liiaksi ystäväsi Donnyn sydämelle. Vieraan maailman pikkusielut ovat liikaa puhtaille sieluille. Donny oli hyvä mies, hyvä keilaaja. Hän oli yksi meistä. Maailmat rysähtävät yhteen, rahaan kurottaa monta saastaista kättä. Peli, jota et halua edes pelata käy päätökseen. Tuo toinen maailma pyörii omituista karuselliaan. Raha vaihtaa omistajaa, ihmiset kuseksivat toistensa matoille, hyviä sieluja kaatuu viereltä.

Ennen kuin elokuva päättyy, the Dude on juonut 9 valkoista ryssää ja sanonut “man” 144 kertaa. Elokuvassa käytetään fuck -sanaa tai sen variaatiota 288 kertaa. Kolme kertaa minuutissa. Paras elokuva ikinä!

On ookoo tappaa lohikäärme ja pelastaa trinsessa. On myös ookoo katsella pitkästyneenä vierestä, polttaa jointti ja miettiä seuraavaa keilamatsia. Saavuttaminen, kunnia ja valta ovat pitkässä juoksussa triviaaleja. Valtaa on muiden vallattomuus sinuun. Fuck it, man.

It’s good knowin’he’s out there, the Dude, takin’ her easy for all us sinners.

arto@motivaatiomies.com